12.9.2009 Ulan-Bator, Mongolia

Saavuimme aamun valjetessa viela nukkuvaan Mongolian paakaupunkiin. Ystavamme Pasha jatti meidat kylmasti hyvastelematta. Juna-asemalla meita odotti mustaan pukuun ja kiiltonahkakenkiin sonnustautunut mies joka kyyditsi meidat hostelliin jossa meita odotti oma huone. Olimme viettaneet viimeiset 10 paivaa jaetuissa dormi huoneissa tai junan hyteissa joten annos mielenrauhaa tuli tarpeeseen. Hostellista ulostautuessamme meita kohtasi tunkkainen ja kolea ilma tuhansine tuoksuineen ja viela useempine taskuvarkaineen. Kaikista kauhutarinoista huolimatta selvisimme silti ilman valikohtauksia johtuen kenties miespuolisen matkustajan huomattavan leveista hartioista ja naispuolisen sulavista liikkeista jotka varmasti toivat paikallisilla mieleen taalla niin kunnioitetut painijat. Suuret kontrastit oli asia joka mongoliasta eniten jai mieleen. Kaveltyamme kaupungilla jonkun aikaa huomasimme etta vatsamme alkoivat vaatia ravintoa. Suunnitelmana oli tutustua paikalliseen keittioon mutta loysimmekin itsemme intialaisesta ravintolasta jossa oli aivan mahtavaa ruokaa. Vatsat taynna lahdimme taas vaeltamaan kaupungin halki ja uskaltauduimme myos laitakaupungin
Jurtta ja hokkeli-alueelle. Keskella tata likaista ja rosoisen nakosta aluetta loysimme loisteliaan Buddha-temppelin ja ihan liian paljon puluja. Nythan sitten harmitti etta kamera oli jatetty hostelliin turvallisuus syista. Juotuamme pullovetta joka maistui terakselle suuntasimme kohti hostellia jotta vielakin taydet vatsamme saisivat vahan lepoa. Illan hamartyessa paatimme olla rohkeita ja lahdimme takaisin hokkeli-kylaan kamera mukana jotta edes saisimme vahan kuvia tasta kontrastien kaupungista. Jannittyneina hiippailimme seinia pitkin, naimme maassa leuka-luun joka toivottavasti oli koiran ja lopulta paasimme turvallisesti temppelille. Otettuamme kuvia lahdimme takaisinpain ja tormasimme kahteen pieneen neitiin jotka olivat laittautuneet viimeisenpaalle. Pyytamatta he aloivat poseerata meille ja huusivat "mistel, mistel" kunnes heista otettin kuva. Tasta huvittuneina jatkoimme matkaa hostellille ja painuimme pehkuihin.

11.9.2009 Junassa, Venajan ja Mongolian rajalla

Avattuamme verhot jäimme odottamaan milloin John Wayne ratsastaisi ikkunamme ohi pyssyt paukkuen. Maisemat olivat yön aikana muuttuneet täysin ja näky oli mahtava. Kun meillä oli niin säälittävä aamupalavarasto päätimme käyttää hyväkseen Paschan vieraanvaraisuutta ja söimme hänen ruokansa. Saavuimme puolenpäivän aikaan Venäjän rajalle ja saimme kuulla että juna seisoo siellä noin viisi-kuusi tuntia. Tosi hauskaa kun ei ollut tajunnut käydä wessassa ennen asemaa, nyt wessat olisivat lukittuina kunnes jatkaisimme matkaa. Huvittavan,piiiiiiiitkän ja hyvin tarkan passintarkastuksen jälkeen pääsimme jatkamaan matkaa, mutta ainakin yksi venäläisraukka lähetettin takaisin Irkutskiin. Vihdoinkin luulimme pääsevämme wessaan, mutta ei, wessat pysyivät lukittuina Mongolian raja-asemalle asti. Raja-asemalla meitä odotti uusi yllätys, juna seisoisi asemalla 2,5 tuntia. Päivällisaikaan päätimme olla syömättä lisää Paschan ruokia, tomaatti-sipuli-kurkku salatti upotettuna majoneesiin ei enään innostanut sen jälkeen kun se oli seissyt auingossa puoli päivää. Pascha kuitenkin söi tyytyväisenä eikä hän tuntunut loukkaantuvan siitä että emme enään halunneet syödä hänen ruokiaan koska hän antoi meille suklaa-levyn ja Katjan numeron jos meille tulisi ongelmia Ulan Batorissa. Yhdeksältä illalla jatkoimme sitten vihdoinkin matkaa.

10.9.2009 Irkutsk ja Baikal-jarvi, Venaja

Aamulla ei enaan satanut vetta mutta ulkona naytti harmaalta ja kolealta. Paatimme silti lahtea katsomaan Baikal-jarvea. Lahdimme kavelemaan bussi-asemalle pain ja seuraamme liittyi brittipariskunta Lisa ja Buck. Emme ehtineet montaa metria kavella ennen kuin alkoi sataa ja kohta satoi kunnolla. Keskustorilta loysimme ylihintaiset sateenvarjot ja ei ehditty montaa metria kavella uusine sateenvarjoinemme kunnes sade loppui. Baikal-jarvelle lahdimme minibussilla ja kuskimme oli varsinainen rallikuski. Matka kesti noin 50 min ja maksoi 100 ruplaa per nokka mika on noin 2 euroa. Baikal-jarvi oli valtava mutta saan ollessa sumuinen ja harmaa ei nahnyt kovin kauas. Olimme kylmissamme kastuttuamme sateessa joten kavimme juomassa teet ja syomassa kiinalaista. Sitten oli aika palata takaisin Irkutskiin. Irkutskissa pakkasimme tavaramme ja kavimme viela syomassa borssikeittoa(mika valitettavasti ei ollut yhta hyvaa kuin eilen) ja lahdimme kavelemaan kohti juna-asemaa. Talla kertaa juna taisi olla kiinalainen ja hytit olivat pienemmat kuin hytit edellisissa junissa ja wessakin oli aika sovjet -tyylinen. Saimme myos uuden hyttikaverin, Paschan. Pascha on 24-vuotias nuorukainen Angarskista(kaupunki/kyla lahella Irkutskia) ja han oli menossa Ulan-Batoriin Katjansa luokse(joka on englannin-opettaja) ja tekemaan bussinesta. Pascha on sahkomies ja aikoo asua Katjansa kanssa Mongoliassa vuoden. Pascha ei puhunut englantia mutta ymmarsi vahan ja viittomakielen ja piirtamisen avulla pystyimme kommunikoimaan jonkun verran. Pascha oli hyvin ystavallinen ja kohtelias ja antoi meille rasian suklaata. Vastalahjaksi me annoimme hanelle Toblerone -patukan jota Samuli katseli himokkaasti loppuillan. Iltateen jalkeen oli nukkumatin aika.

9.9.2009 Irkutsk, Venaja

Herattyamme vilkaisimme ulos ja pettymyksemme satoi vetta ja oli kylma. Paatimme siirtaa suunnittelemamme paivaretken Baikal-jarvelle seuraavalle paivalle jos saa ehka olisi suotuisampi. Hostellin gourmet-aamupalan jalkeen(vaaleeta pullaleipaa ja hilloa,MUMS!) lahdimme etsimaan kahvilaa josta saisi vahan enemman taytetta vatsaan. Loysimme hostellin lahelta mukavan oloisen Happy-Days tyylisen ravintolan/kahvilan/baarin ja soimme siella aivan mahtavaa borssikeittoa. Kavimme myos supermarketissa ostamassa matkaevasta seuraavalle junamatkalle ja huomasimme etta myosk ruokakaupassa suurin osa ainakin kuiva-ruuista oli jo kuukausia sitten ohittanut parasta ennen paivaa, nain Venajalla. Sitten palasimme hostellille ja pesimme pyykkia, lueskelimme ja vaan oltiin. Illalla kaytiin viela pizzeriassa syomassa. Pizza oli aika erikoinen suolakurkkutaytteineen ja jatti myos epamaaraisen tunteen vatsanpohjaan.

8.9 Irkutsk a.k.a Siperian Pariisi, Venaja

Aika huonosti nukutun yon jalkeen saavuimme Siperian paakaupunkiin Irkutskiin. Sanoimme hyvastit Bealle ja Jocchumille ja suuntasimme kohti Irkutskin keskustaa jannittyneina siita mita sillan takaa loytyy. Paastyamme sillan yli naimme kaupungin joka taydellisesti vastasi mielikuvaamme venalaisesta kaupungista. Rapistuneet talot, huonot tiet, mainoskyltit suoraan 90-luvulta ja ihmisten silmalasit taisivat olla 70-luvulta. Kaupungista loytyi toki pienia helmia kuten hienoja vanhoja taloja jotka ovat kunnostettuja tai ainakin julkisivut ovat tosi kauniita mutta muuten Irkutsk ei kylla ole Pariisia nahnytkaan.Talla myos ihmiset tuijottivat meita paljon enemman kuin esimerkiksi Moskovassa.

Loysimme helposti hostellimme osoitteeseen ja epailyttavan oven vieressa lapun missa luki backpackers doorbell, Hostellin nimea ei lukenut missaan. Loysimme taas itsemme pimeasta rappukaytavasta joka haisi homeelle mutta toisen kerroksen oven takaa paljastui mukava ja siisti hostelli. Paikka vaikutti olevan suosittu ja tormasimme ensimmaisiin suomalaisiin reissun aikana, ja vihdoinkin, vihdoinkin paasi suihkuun! Oi sita onnea! Kavimme keskustassa pyorahtamassa ja ostamassa apteekista vitamiineja. Kavimme myos maistamassa paikallista Baikal vodkaa, lempean makuista tavaraa. Illalla kavimme viela syomassa ravintolassa venalaista ruokaa m.m. ohuita pannukakkuja kaviaarin ja smetanan kera. Tilauksemme teki varmasti vaikutuksen kokkin koska tarjoilijatar toi meille lasilliset likooria ja sanoi etta nama ovat present! Syotyamme palasimme takaisin hostellin ja istuimme iltaa skottilaisten Keithin ja Jillin, norjalaisen Henrikin ja suomalaisten Mikon ja Markuksen kanssa.Sitten piti maistella ja vertailla vodkaa kun kaikilla oli eri merkkista vodkaa. Seurassamme oli hetken myos terasnaiset sveitsista eli kaksi naista jotka olivat reisussa ostaneet hevoset ja ratsastaneet Kirgistanin, Kazakstanin ja Mongolian halki Venajaan.

7.9. 2009 Juna (Jossain Aasialaisen Venajan puolella)

Aamulla meidat heratti yleisradiosta Roxetten kokonainen greatest hits albumi. Neljas paiva ilman suihkua alkaa toimia ja hauskat tuoksut valtaavat nenaontelot taman tasta. Saman oloiset hokkelikylat ja metsikot vierivat ikkunoissa ja silloin talloin pysahdellaan isompiin kyliin. Maasto on muuttunut selkeasti kumpuilevammaksi ja metsat muodostuvat lahes ainoastaan lehtipuista.

Tanaan sitten joimme aamiaiseksi viimeisen kuppikuuman ja paatimme ostaa Krasnoyarskin asemalta lisaa nuudeleita ja soppaa. Paastyamme takaisin hyttiin huomasimme etta kaikki ostamamme oli ohittanut parasta ennen paivamaaran muutamalla kuukaudella. Meilla ei silti kaynyt yhta huono tsaka kuin hyttikavereillamme, he ostivat sailykepurkin lohta joka oli mennyt vanhaksi vuonna 2008. Nautimme silti ruokamme hyvalla ruokahalulla ja horpimme varmuuden vuoksi vahan vodkaa jalkkariksi. Flegmaattisuus on ollut taman junamatkan teema mutta silti paivat ovat menneet yllattavaan nopeasti vaikka ei paljon muuta olla tehty kun nukuttu, syoty ja luettu.

6.9. 2009 Juna (Jossain Aasialaisen Venajan puolella)

Yolla olimme ylittaneet Uralin joka jai harmiksi siis nakematta muutamaa hamaraa kumpua lukuun ottamatta. Nyt siis olemme jossain Siperiassa ja noin matkan puolessavalissa.Siperia on opettanut kolme asiaa: 1. Katso aina paivaykset paketeista 2. Suihku on elamassa aika must 3. Ei Pupelle vodkaa.

5.9. 2009 Juna (jossain Eurooppalaisen Venajan puolella)

Paiva sujui lueskellen ja kuppikuumia / nuudeleita nauttien. Kaytavan paadysta olevasta samovaarista loytyi aina kuuma vetta. Naapurihytista kuului muutaman otteeseen venalaista poppia hieman lujemmalla ja lapset leikkivat kaytavalla. Juna teki muutaman 10-20 minuutin pituisen pysahdyksen pienemmissa mestoissa. Yhdella pysahdyksella tuli nuoriherra Andrei myymaan kaljaa ja hetken keskusteltuamme kavi ilmi etta hieman jalkeenjaaneen oloinen iloinen persoona oli itse opiskellut puhumaan sujuvaa englantia ja saksaa. Lisaksi han tuntui tuntevan enemman Suomen historiaa kuin moni suomalainen varmasti tuntee. Venalaiset ovat osoittautuneet myos yllattavan siisteiksi, vaunuemantamme kaantele mattoja ja imuroi ahkerasti monta kertaa paivassa.

4.9.2009 Moskova, Venaja

Lahdimme Hostellilta etsimaan kaupungin toisella laidalla sijaitsevaa elaintarhaa, josta toivoimme ainakin herra apinan loytavamme. Matkalla poikkesimme sattumalta teatterin ravintolaan jossa nautimme kolmen lajin aterian juomineen poyristyttavan edullisesti.

Auringon karventaessa ja selat markana saavuimme massiiviseen elaintarhaan jossa apaattiset elukat nukkuivat hakeissaan. Pienet ja likaiset tilukset olivat masentaneet suurimman osan joskin herra saukko, joka oli itseaan taynna oleva kusipaa ei tajunnut tilannetta vaan uiskenteli selkaa hurmiossa ihmisten ihaillessa sen koordinaatio kykya. Myos pingviinit olivat elamasta sekaisin tosin heidan tapauksessaan tama johtui typeryydesta.

Illan hamartyessa lahdimme ruokailun ja paikallisen alkon kautta Hostellille jossa ystavallinen henkilokunta ja romaanien taitavaksi varkaaksi ja huijariksi koulima Fox kissa hyvastelivat meidat. Junaan paasimme puolilta oin ja talla kertaa hytistamme loytyivat vanhat possyttelijat Amsterdamista. Jocchum ja Bea olivat elakepaivien kunniaksi paattaneet lahtea vilkaisemaan aroja ja sitten Kiinaan ystaviensa luokse. Sydamellisen oloinen insinoori / sairaanhoitaja pariskunta osoittautuikin oikein hyvaksi matkaseuraksi joskin absolutismi hieman hairitsi harrastetoimintaa.

3.9.2009 Moskova, Venaja

Aamulla turvonneiden luomien raosta tervehtivat Moskovan esikaupunki alueet auringon valon korostaessa niiden kirkkaita vareja. Ilmassa oli suuren urheilujuhlan tuntua. Pienen pyorimisen jalkeen saavuimme rautaiselle ovelle jonka vieressa pienessa summerissa luki Trans Siberian Hostel. Summerin naisaani kehotti kaymaan peremmalle. Oven avattuamme saavuimme hamyiseen ja homeelta tuoksuvaan epasiistiin kaytavaan jonka seinille oli kirjoiteltu eri kaupunkien nimia. Kavelimme portaat ylos ja saavuimme pieneen eteiseen jossa oli runsaasti kenkia. Tyontekija naikkonen lupasi huolehtia kamppeistamme jahka lahtisimme perehtymaan kaupunkiin. Bonuksena mainittakoon Fox niminen kissa jonka paikallinen romaani vaesto oli koulinut kelpo varkaaksi ja huijariksi.

Kaupunki osoittautui yllattavan siistiksi ja ihmiset leppoisen oloisiksi vastoin ennakko mielikuvaa. Moskova nousikin kenties kummankin mielesta ihan ygos mestaksi paakaupunki top teneissamme. Aamiaisen nautimme pienessa kahvilassa ja Samulin pettymykseksi tilasimme vahingossa crepeseja joissa oli tonnikala-taytetta. Jonkun aikaa seikkailtuamme saavuimme punaiselle torille todetaksemme etta kaikki paikat olivat suljettuja maanantaihin asti johtuen kaupungin lahestyvista synttareista. Tasta lannistumatta katsoimme kartalta muutaman museon ja aloitimme suunnistuksen. Iltasella kavimme tarkastamassa paikallisten suosiman rokki henkisen safkamestan joka osoittautui erinomaisen miellyttavaksi ja hintatasoltaan kelpo paikaksi. Yllatyksiakin matkaan sattui silla hetken juotuamme huomasimme ystavamme Kerkko Ulmasen kaatelevan vodkaa kuppeihin tiskin takana.

2.9.2009 Helsinki

Hirttosilmukan painaessa kaulavaltimoita onnistuttiin juuri pakenemaan ennen stressin lopullista voittoa. Muutama edellinen paiva oli osoittautunut yllattavan hermoja raastavaksi vaikka raiteiden paassa jo haamottikin rippumatto. Paat tyhjana ja rinkat taynna saavuttiin steissille heittaan posselle ylafemmoja ja hengaileen.

Junan hytti osoittautui pieneydessaan yllattavan siistiksi ja muiden matkustajien puuttuessa elelimme herroiksi neljan hengen hytissa. Tormasimme hetki alkuun kommunikointiongelmiin koska vaunuemantamme ei puhunut muuta kuin venajaa. Selvisimme kuitenkin mahtavasti viittomakielella ja sanomalla spasiba.

Ensimmainen yo junassa tuntui heiluvalta ja meluisalta joskin vasymys vei voiton ja uni tuli helposti silmaan ainakin puolella retkikunnasta.