10.3.2010 Istanbul, Turkki. Helsinki, Finland

Valilaskun teimme aamulla Istanbulissa missa meita odotti kolmen tunnin valikuolema ennen lentoa Helsinkiin. Ajan kuluksi pelasimme korttia, luimme ja torkahdimme. Kello yhdeksalta suuren seikkailun viimeinen etappi alkoi ja loppui kolme tuntia myohemmin kun kone laskeutui Helsinki-Vantaan lentokentalle. Kentalla meita vasyneita matkailijoita oli vastassa kaksia aitia, yksi Pasi ja hyvin talvinen maisema. Se oli kai sitten siina. Oli supermahtava reissu! Kiitos ja nakemiin!

7.3.-9.3.2010 Kuala Lumpur, Malesia

Silmat ristissa saavuimme aamupaivalla Kuala Lumpuriin ja huoneen saatuamme oli tuppluurin aika. Herattyamme kavimme syomassa kauan kaivattua pad thaita ja se oli taas kerran herkullista. Edellisen yon valvomisen takia ei juttua oikein riittanyt joten vetaydyimme huoneeseen katsomaan elokuvaa ja syomaan hedelmia. Seuraavana aamuna oltiin jo pirteampia ja lahdimme kaupungille seikkailemaan koko paivan. Tiistai-aamuna oli sitten aika luovuttaa huone ja jattaa rinkat sailoon ennen lahtoa lentokentalle illalla. Kavimme viela kerran kaupungilla ihmettelemassa,leffassa ja nauttimassa auringosta ja lammosta. Puoli yhdeksalta illalla nostimme rinkat taksin kyytiin, sanoimme hyvastit Kuala Lumpurille ja lahdimme kohti lentokenttaa. Kuala Lumpurin lentokentta oli tosi hieno ja omaan terminaalin menimme pienella junalla. Parin tunnin odottamisen jalkeen saimme nousta koneeseen ja matka kohti kotia alkoi.

25.2.-6.3.2010 Ubud, Indonesia

Aikaisin aamulla sanoimme hyvastit koti-liskolle ja lahdimme hevoskarryn kyydilla Gili Airin satamaan. Sieltä matka jatkui Lombokin kautta takaisin Balille ja Ubudiin. Ubudissa heitimme aivot narikkaan ja nautiskelimme olemisen sietamattomasta keveydesta. Gili Airissa opittu rutiini jatkui myos Ubudissa ja paivat kuluivat kylaa kierrellen, kahviloissa istuskellen ja kirjoja ahmien. Loysimme uuden pikkuravintolan hotellin lahelta jota pyoritti hyvin iloinen tati jota aloimme jostain syysta kutsua Ala-Mummoksi. Ala- Mummo osasi valmistaa vallan mainiota nasi gorengia, paistettua riisia johon on sekoitettu lihaa ja vihanneksia, ja teki aina meille hyvin isot annokset ja naureskeli tyytyvaisena. Paivat kuluivat Ubudissa yllattavan nopeasti ja ykskaks oli aika lahtea kohti lentokenttaa. Bussissa tapasimme hyvantuulisen ruotsalaisintialaisen Singhin jolla oli reheva parta jota han oli kasvattanut koko ikansa. Singhilla juttua riitti ja rupattelimme hanen kanssan koko matkan.Kentalle saavuimme 11 tuntia enne lahtoamme joka oli kuudelta aamulla ja olimme valmistuneet siihen etta kentalta loytyisi pari mukavaa penkkia jolla nukkua. Mutta ei, hammastykseksemme meille ilmoitettiin ovella etta meilla ei ole kentan sisatiloissa mitaan asiaa ennen kello neljaa aamulla ja jos haluamme istua voimme menna Starbucksiin. Onneksi loysimme kahvilan jossa oli langaton netti ja saimme siella puolet odotusajasta kulumaan. Toisen puolikkaan pelasimme korttia ja katselimme Singhin partaa.

20.2.-24.2.2010 Gili Air Lombok, Indonesia

Seuraavat paivat Gili Airilla toistivat samaa kaavaa kuin kaksi ensimmaista paivaa eli aurinkoa palvoen, uiden, kirjoja lukien ja hyvasta ruuasta nauttien. Yhtena paivana tosin teimme poikkeuksen ja lahdimme snorklausretkelle. Retkella kavimme snorklaamassa Gili Menon ja Gili Trawanganin edustalla ja saimme nahda hyvin suuren kirjon erillaisia kaloja ja koralleja. Paikalle sattui myos piipahtamaan pari hyvin suurta kilpikonnaa joiden kanssa sukelsimme hetken. Yhdella retkeilijoista oli vedessa toimiva kamera mukana ja kilpikonnissa oli selvasti mallin ainesta. Linda sai myos kunnian pidella pallokalaa kasissaan ja pyorea otus tuntui silkinpehmealta ja vahan limaiselta mutta oli hyvin suloisen oloinen kaveri. Elainkunnasta puheen ollen bungalowimme hintaan kuului myos koti-lisko joka aina illalla lauleskeli meille ihme aanilla ja valilla tuijotteli meita seinalta ihmeissaan.

17.2.-19.2.2010 Gili Air Lombok, Indonesia

Vaikka viihdyimme Ubudissa hyvin kaipasimme silti niita valkoisia rantoja ja turkoosia vetta mita olimme tulleet hakemaan Balilta. Olimme kuulleet etta laheinen saari Lombok on nyt sita mita Bali oli kaksikymmenta vuotta sitten ollut. Paatimme siis siirtya Lombokille ja sen vieressa oleville pikkusaarille Gili Islandeille. Lahdimme aamuvarhain Ubudista minibussilla kohti rannikkoa missa siirryimme lauttaan joka vei meidat Lombokille. Lombokin etelaosasta matkaa kesti viela noin pari tuntia ensin minibussilla ja sitten venella pikkusaareen. Gili saaria on kolme kappaletta ja me valitsimme sen joka on Lombokkia lahimpana nimeltaan Gili Air. Kun saavuimme saarelle naimme valkoista hiekkaa, turkoosia vetta ja palmuja. Gili Air oli just sita mita olimme etsineet. Pienen kiertamisen jalkeen bungalowi loytyi rannan lahelta. Kun olimme asettuneet taloksi lahdimme rannalle nauttimaan illallisen ja katsomaan auringonlaskua. Gili Air on hyvin pieni ja rauhallinen saari. Saaren kiertaminen jalan kestaa reilu tunti. Saarella ei ole muita kulkuvalineita kuin polkupyorat ja hevoskarryt eika siella ole yhtaan koiria. Seuraavat pari paivaa kuluivat kuumuuden takia uiden, snorklaten ja kirjoja lukien.

13.2.-16.2.2010 Ubud, Bali, Indonesia

Aamiaisen jalkeen tungimme taas tavarat rinkkaan ja ahtauduimme minibussiin krapulaisten tanskalaisten kanssa. Jatimme Kutan taaksemme ja paatimme ettemme palaisi enaan koskaan. Matka Ubudiin kesti noin pari tuntia hikoillen ei-ilmastoidussa bussissa. Lammosta johtuen yksi krapulaisista tanskalaisista innostui ostamaan kaikille bussissa oleville vesimelonia mista olimme hyvin kiitollisia. Saavuttuamme Ubudiin lahdimme suunnistamaan kohti valmiiksi katsottua bungalowi-hotellia. Kavellessamme hotellia pain huomasimme helpotukseksemme etta Ubud oli paljon rauhallisempi kuin Kuta, saimme rauhassa kavella kadulla. Ainoa asia mika vahan muistutti Kutaa oli innokkaat taksikuskit jotka huutelivat transport, taxi,transport. Loysimme helposti hotellin ja se vaikutti hyvin mukavalta. Paikka oli hyvin kaunis ja tunnelmallinen. Rakennukset olivat vanhojen temppeleiden nakoisia hienoine yksityiskohtineen. Rakennuksia ymparoi vehrea puutarha ja siella oli myos pieni uima-allas. Saimme oman pienen bungalowin jonka kuistilla oli aina taysi termos teeta. Ubud on tunnettu kultturellina ja taiteellisena paikkana ja kaikkialla on taide-gallerioita ja liikkeita jotka myyvat paikallista kasityota ja koruja. Tosin kylan taidepuoli on valitettavasti turistisoitunut vahan liikaa ja monen liikkeen tuoteissa on turistikraasan vivahteita ja nayttaa silta etta ne ovat suunnattuja keski-ikaisille jenkeille, saksalaisille ja japanilaisille joilta loytyy rahaa ja sisustusintoa. Ubudissa nakee myos selvasti saaren hindulais-perintoa ja temppeleita on joka puolella. Paikalliset, varsinkin vanhemmat ihmiset, pukeutuvat perinteisesti saronkiin ja paahineeseen ja kadulla tormaa koko ajan naisiin jotka kantavat koreja taynna erillaisia asioita paan paalla. Paivat Ubudissa vietimme taas rauhallisesti kirjoja lukien, hyvaa ruokaa syoden ja kylaa kierrellen. Yhtena paivana kavimme kylassa sijaitsevassa apinametsassa moikkaamaassa serkkujamme. Apinoita oli kaikkialla ja niilla riitti pokkaa eika ne pelanneet meita yhtaan. Suurimmalla osalla apinoista oli kleptomaanin piirteita ja tottuneesti ne kavivat kiinni Samulin housuihin ja tutkivat taskut. Yksi apina kaverasi Samulin kanssa oikein kunnolla, kompi syliin jonka jalkeen se ensin tutki taskut, sitten paidan alle ja kun sielta ei loytynyt mitaan kivaa se kosti ja paasti kuset shortseille.

8.2.-12.2.2010 Bali Kuta Beach, Indonesia

Maanantaina herasimme aikaisin aamulla ja otimme taksin lentokentalle. Kolmen tunnin lennon jalkeen olimme Indonesiassa Balilla. Suuntasimme lentokentalta ehka Balin tunnetuimmalle rannalle, Kuta Beachille. Pienen etsiskelyn jalkeen loysimme hotellin ja hetken levattyamme lahdimme tutkimaan ymparistoa. Bali oli jotain mita olimme odottaneet kauan ja pettymys oli suuri kun saavuimme Kutalle. Kauhea turistihelvetti, joka puolella on kojuja jotka myyvat turistikraasa, kaikkialta huudetaan etta osta tata, tule tanne, massage, very cheap, transport, looking, information. Et saa kavella rauhassa missaan ilman etta joku on kimpussa myymassa jotain. Rantakin oli pienoinen pettymys koska se oli aika roskainen ja vedessa oli myos paljon roskaa eika vesi ollut yhtaan kirkasta. Paikallisilta kuulimme sitten etta tama johtuu sadekaudesta. Kutalla kadulla kavellessa luulisi etta keskiverto indonesialainen on parikymppinen, ruotsia puhuva henkilo kalja kadessa. Ajattelimme silti alkusokin jalkeen antaa Kutalle mahdollisuuden ja otimme hotellin lauantaihin asti. Seuraavana paivana suuntasimme rannalle ja Samuli lahti surffilaudalla tappelemaan aaltoja vastaan kun taas Linda seurasi tilannetta rannalta. Seuraavat paivat kuluivat samaan malliin, surffailua, pitkia kavelyita, auringonottoa, lukemista, syomista ja kaikenmaailman myyjien valttamista. Perjantaina saimme tarpeeksemme Kutasta ja ostimme seuraavalle paivalle liput Ubudiin joka sijaitsee Balin keskiosassa.