Maanantaiaamuna otimme bussin takaisin paakaupunkiin Vientianeen. Bungalowin jalkeen paatimme hemmotella itseamme ja otimme vahan hienomman huoneen hotellista Mekong-joen vieressa. Veimme viisumihakemukset Thaimaan konsuulaattin ja saimme ilmaiseksi 60 paivan viisumin joten nyt meidan ei tarvinnut lentaa Bangkokkiin. Vientianessa nautimme kylpylalomasta. Kavimme melkein joka paiva salilla, uimassa, saunomassa ja hieronnassa. Hotellin lahella olevasta marketista loytyi ruisleipaa ja muita tuttuja tuotteita joten paasimme nauttimaan suomalaisesta aamiaisesta. Viimeisena iltana kavimme taas syomassa hyvaa pihvia ja juomassa ei niin hyvaa punaviinia ranskalaisessa ravintolassa ja sen jalkeen siirryimme hotellille nauttimaan elokuvista satelliittitelevisiosta.
Heratessamme torstaiaamuna totesimme etta Samulin ylle pantu kirous vakivaltaisesta ripulista oli kaynnyt toteen ja kyytipoikana oli viela tosi korkea kuume. Taudin pahin vaihe kesti noin puolitoista vuorokautta kunnes antibiootit pelastivat tilanteen. Paatimme silti jaada Vang Viengiin viela kolmeksi paivaksi sairaslomalle ja seuraamaan tilannetta. Vietimme sitten kolme hyvin rauhallista paivaa kauniissa maisemissa. Bungalowikyla missa asustelimme oli vuoren juurella ja nakymat olivat tosi kauniita. Pihalla juoksenteli kalkkunanpoikasia, lehmänkellot kilisivat ja aamulla meidat heratti kukon laulu.
Maanantaiaamuna otimme bussin Vang Viengiin joka on Vientianesta pohjoiseen. Kun olimme perilla Vang Viengissa tormasimme ruotsalaisiin jotka olivat olleet kanssamme samassa bussissa Bangkokista Laosiin. He kertoivat loytaneensa hyvan bungalowi-kylan ja menimme sitten siihen. Paikka oli tosi mukava ja rauhallinen. Vang Vieng on Laosin turistihelvetti ja kaikki mita sielta loytyy on suunnattu turisteille. TiistaiaamunaSamuli herasi kolmekymppisena ja paatimme juhlistaa tapahtumaa lahtemalla tuubaamaan. Tuubaminen on baarikierros jossa jokea lasketaan alas traktorirenkaissa ja joenrannassa olevista baareista heitetaan koysia tuubailijoille jotta he paasevat rantaan ostelemaan viina-ampareita. Seuraamme liittyivat bussiystavamme Robbin ja Johan ja meilla oli niin hauskaa etta loppujen loppuksi ehdimme vain pysahtya kolmeen baariin. Kolmannen baarin jalkeen alkoi hamartya ja oli niin jaatavan kylma etta hyppasimme taksiin ja menimme takaisin kaupunkiin. Seuraava paiva sujui sitten hyvin rauhallisissa merkeissa.
Huonosti nukutun yon jalkeen saavuimme Laosin rajalle missa saimme viisumit ja vaihdoimme bussia. Noin puolen tunnin bussimatkan jalkeen saavuimme Laosin paakaupunkiin Vientianeen. Loysimme heti hotellin ja jatettyamme kamppeet huoneeseen menimme viereiseen Scandinavian Bakeryyn aamiaiselle. Scandinavian Bakery oli kiva paikka. Siella oli IKEAN ruisnakkileipaa, Apetina fetajuustoa, punaisia nauhoja, vanhoja autoja, rommikuulia ja Svensk Dam-tidning. Aamiaisen jalkeen paatimme nukkua vahan univelkaa pois. Herattyamme joitakin tunteja myohemmin lahdimme katsomaan kaupunkia. Vientiane on aika viehattava kaupunki joka enemman muistuttaa pikkukaupunkia kuin paakaupunkia. Kaupunki on myos tietylla tavalla hyvin ranskalainen bulevardeineen ja pienine katukahviloineen. Seuraavana paivana lahdimme nakkileipa-aamiaisen jalkeen etsimaan Thaimaan-suurlahetystoa. Matkalla naimme muun muassa Vientianen riemukaaren joka oli aikamoinen ryokale. Loysimme suurlahetyston mutta emme olleet tajunneet etta oli lauantai ja suurlahetysto oli kiinni. Seuraava projekti oli loytaa sali jonka Samuli oli bongannut netista. Etsimme ja etsimme paikkaa mutta lopulta meidan piti turvautua tuk-tukiin. Sali oli aivan mahtava paikka. Viidella eurolla sai yhden paivan lipun ja siihen sisaltyi sali, uima-allas, hoyrysauna ja viela tunnin hieronta joten vietimme aika monta tuntia siella. Verrattuna muihin maihin missa olemme olleet viimeiset pari kuukautta Laosissa on aika viileaa varsinkin illalla jolloin on melkein pakko pitaa hupparia, pitkia housuja ja huivia. Tasta syysta taisimme vilustua hieman joten sunnuntain vietimme rauhallisesti. Itsenaisyyspaivan kunniaksi nautimme pari rommitotia ja illalla kavimme syomassa kolmen ruokalajin illalisen ranskalaisessa ravintolassa. Ruoka oli aivan mahtavaa ja maksoi 5 euroa per nena.
Aamiaisen jalkeen bongasimme tuk-tukin ja lahdimme Siam Squarelle joka on shoppailu ja business alue. Kiersimme suuria tavarataloja jonkun aikaa jonka jalkeen paatimme testata kaupungin sky-trainia. Valitettavasti sky-train ei ollut niin siisti kuin olimme toivoneet. Se oli ihan samaa kuin metrolla olisi liikkunut. Olimme odottaneet jotain enemman futuristista ja etta juna liikkuisi valonopeudella. Jaimme pois Nanaan kaupunginosassa jossa toisella puolella katua on Pikku-Arabia ja toisella punaisten lyhtyjen alue. Keskella paivaa ei olisi arvannut mika alue oli kyseessa jollei baarit olisivat olleet taynna lansimaalaisia enimmakseen keski-ikaisia miehia ja nuoria thai-naisia joista suurin osa varmaan oikeasti oli nuoria thai-miehia. Lindan lisaksi taisimme nahda alueella pari muuta lansimaalaista naista. Siirryimme kadun toiselle puolelle Pikku-Arabiaan ja yritimme loytaa paikan missa syoda. Loysimme egyptilaisen ravintolan ja vaikka meidat paastettiin sisalle meilla oli koko ajan sellianen tunne etta emme olleet tervetulleita. Paikka vaikutti tosinaika konservatiiviselta ja ehka Lindan paljaat olkapaat ja nilkat eivat olleet hyva asia. Ahkyina lahdimme sky-trainilla joelle mista otimme jokitaksin back-packer alueelle. Seuraavana paivana chillailimme, kavimme puolentoista tunnin hieronnassa ja kavimme illalla syomassa tosi hyvaa pizzaa. Torstaiaamuna checkasimme ulos hotellista, jatimme laukut sailoon ja lahdimme kaupungille. Tarvitsimme passikuvat viisumeihin niin lahdimme taas Siamiin. Kavellessamme jokilaivan pysakille naimme ruumiin joka oli nostettu joesta, tai oikeastaan vain ruumiin jalat koska kaikki muu oli onneksi peitetty viltilla. Saimme hoidettua passikuvat Siamissa, 12 valokuvaa 3 eurolla. Kuvat olivat viela photoshopattuja joten naytamme niissa hyvin sileaposkisilta ja hyvinvoivilta. Taman jalkeen lahdimme takaisin hotellille ja illalla lahdimme Bangkokista bussilla kohti Laosin rajaa.
Perjantai aamuna lahdimme metsastamaan toista hotellia ja pian se loytyikin pienelta kujalta Khao San Roadin vieresta. Paivalla kiertelimme backpackeralueella jonkun aikaa jonka jalkeen Linda iski hotellilla gradun kimppuun ja Samuli lahti kahden tunnin kivikoviin thai-boxing treeneihin. Seuraavaana paivana menimme Chinatowniin joka koostuu kapeista kujista joissa myydaan kaikenlaista kraasaa pienissa kojuissa. Ihmismaara ja kujien kapeus tekivat liikkumisesta vaikeaa ja oikeastaan ei pystynyt tekemaan itsenaisia paatoksia vaan liikuimme virran mukana. Kun vihdoinkin loysimme ulos sokkelosta oli aika suunnata takaisin hotellille ja jonkun ajan harhailun jalkeen oikea suunta loytyi. Hotellilla Linda iski taas gradun kimppuun ja Samuli lahti taas kahden tunnin kivikoviin thai-boxing treeneihin. Kova treeni ja liian vahan nestetta yhdistelma nostivat Samulille kuumeen joten pari seuraava paivaa vietimme rauhallisissa merkeissa katsoen elokuvia hotellilla. Samulin levatessa Linda tosin naki mahdollisuuden shoppailla ja shoppailukiellosta huolimatta han livahti ulos ostamaan vahan koruja ja muuta tarkeata.
Aamulla hyvastelimme bungalowimme ja otimme taksin satamaan mista lahdimme katamaraanilla mantereelle. Parin tunnin venematkan jalkeen siirryimme bussiin ja monen tunnin jalkeen saavuimme vihdoinkin Bangkokkiin. Meilla oli jo hotelli vaalmiiksi katsottuna backpacker-alueella Khao San Roadilla. Kun saavuimme Khao San Roadille jarkytyimme ihmismaarasta, holinasta ja kaaoksesta. Koh Taon rauhallisuuden jalkeen emme olleet ihan valmistuneita tallaiseen menoon. Vasyneina emme kuitenkaan jaksaneet etsia toista hotellia joten otimme huoneen Khao Sanilta yhdeksi yoksi. Iltapalan jalkeen menimme nukkumaan vaikka ulkona juhlat olivat vasta alkamassa.
