24.1.-25.1.2010 Cameron Highlands, Malesia

Edellisena paivana olimme varanneet liput iltapaivaretkelle jossa kierretaan seutua ja kaydaan katsomassa paikallisia nahtavyyksia. Kun paku kurvasi hotellin pihalle huomasimme etta olimme ainoat retkeilijat sina paivana. Ensimmainen pysahdys oli mansikkafarmilla jossa maistoimme mm. kuivattuja mansikoita, mansikkapirteloa ja mansikkajatskia. Kaikki mainitut olivat erittain herkullisia. Sielta jatkoimme matkaa perhosfarmille missa oli perhosten lisaksi muitakin otokoita ja mateilijoita. Saimme mm. paijata isoja koppakuoriaisia ja pitaa kadessa sopoa sisiliskoa ja ei niin sopoa skorpionia. Taman jalkeen lahdimme katsomaan 600 hehtaarin suuruista tee-plantaasia ja se oli aika mahtava naky. Puskia oli ihan alyton maara siisteissa riveissa ja kaukaa katsottuna maasto muistutti vihreaa plyyssi-mattoa. Skottilaisen 1920-luvulla perustama plantaasi valmistaa BOH-nimista teeta ja on Malesian suurin ja vanhin teen-valmistaja. Juuri tassa tehtaassa valmistetaan mustaa teeta mita maistoimmekin ja se oli ihan hyvaa. Pysahdyimme viela paikallisella torilla syodaksemme maissia, hunajafarmilla, ruusutarhaalla ja buddhalaistemppelilla mutta kaatosaateen takia emme niita paljon kierrelleet. Illan vietimme sitten rauhalisesti hotelilla. Seuraavana aamuna ulkona oli kirkaansininen taivas ja aurinko paistoi kuin viimeista paivaa. Nyt oli suuren haasteen aika, viidakkopolku joka veisi meidat vuorenhuipulle 2031 metrin korkeudelle. Kavelimme ensin viereiseen Brinchangin pikkukylaan mista polku alkoi ja matkalla naimme kaarmeen. Tama polku oli paljon kivempi kuin se mita olimme kavelleet toissapaivana. Valilla nousu oli hyvin jyrkkaa ja piti kiiveta ihan toden teolla. Metsakin oli paljon vehreampi ja muistutti valilla vanhaa satumetsaa. Huipulle saavuimme noin kahden tunnin kiipeamisen jalkeen ja huilasimme hetken. Sen jalkeen suunnistimme takaisin Brinchangiin joka oli 11 km paassa asfalttitieta pitkin ja naimme toisen kaarmeen. Kun vihdoinkin saavuimme Brinchangiin jalat olivat niin lopussa etta hemmottelimme itsemme taksikyydilla vanhalla Datsunilla takaisin Tanah Rataniin. Yhteensa kavelimme noin 5-6 tuntia raikkaasta ilmasta nauttien.

22.1.-23.1.2010 Cameron Highlands, Malesia

Aamiaisen jalkeen lahdimme reippaina viemaan pyykit pesulaan jonka jalkeen suuntasimme kohti viidakkoa. Cameron Highlandissa on monta viidakkopolkua mista valita ja alkulammitellyksi paatimme valita suht lyhyeen polun koska molemmilla oli pienta kutinaa siita etta flunssa oli tulossa kylaan. Matka kesti kuitenkin lahemmas kolmea tuntia ja valilla maasto oli kuin tehty mutapainiin. Linda onnistuikin kaatumaan perseelleen pariin otteeseen. Muuten kyseinen polku ei ollut mitenkaan erikoinen eika myoskaan kovin viidakkomainen. Illalla kavimme intialaisessa ravintolassa syomassa ruokia jotka tarjoiltiin banaaninlehdilta. Kesken ruokailun sisaan astui mies pumppuhaulikko olalla mutta ei siina sitten sen kummempaa, han tuli vain syomaan. Seuraavaan paivan vietimme hotellihuoneessa lampimia juomia juoden ja nenia niistellen sateen ropistessa kattoon.

21.1.2010 Kuala Lumpur & Cameron Highlands, Malesia

Ilmastointilaitteen huonosta kunnosta johtuen herasimme hyvin nihkeina kakansavyisessa huoneessamme. Olimme sita mielta etta Kuala Lumpurissa oli ihan liian kuuma joten heitimme rinkat selkaan ja suunnistimme kohti bussi-asemaa. Ostimme liput Cameron Highlandsiin. Bussimatka kesti noin 4,5 tuntia ja puolet matkasta mentiin hyvin kiemurtelevaa ja kapeaa tieta pitkin ylos vuorille bussin valilla tien reunoja hipoen. Perilla odotti raikas ja suhteellisen viilea ilma johtuen muutaman kilometrin korkeudesta. Tama tuntui mukavalta vaihtelulta Kuala Lumpurin pakokaasuiseen ja kosteaan paahteeseen pienesta palelusta huolimatta.

19.-20.1.2010 Kuala Lumpur, Malesia

Aamulla lahdimme tutkimaan mita Kuala Lumpurilla on tarjottavana ja huomasimme tyytyvaisina etta hostellimme sijainti oli tosihyva ja tarkeimmat nahtavyydet jms. olivat kavelyetaisyyden paassa. Ensin suunnistimme kohti Petronas-torneja jotka kiilsivat kirkkaina auringonpaisteessa. Valitettavasti emme paasseet ylos torneihin katsomaan maisemia koska liput olivat jo loppuneet silta paivalta. Meille kerrottiin etta yhdeksi paivaksi on aina tietty maara lippuja ja etta meidan kannattaa seuraavana aamuna tulla sinne ennen klo. 8 jos haluaisimme liput. Hetken mietittyamme tulimme sihen lopputulokseen etta ei se ylosmeneminen niin kiinostavaa ole ja jatimme tornit sikseen. Jatkoimme tutkimusmatkaa. Kaupunki vaikutti hyvin kivalta. Kuala Lumpur on tyyliltaan hyvin lansimaalainen tai paljon lansimaalaisempi kuin muut kaupungit missa olemme olleet mika oli yllattavaa koska Malesia on muslimimaa. Toki katukuvassa huomaa mika on maan paauskonto. Monessa ravintoloissa ei tarjota alkoholia, suuri osa naisista kantaa paahuivia, ravintoloissa tarjotaan halal-ruokaa, arabialaisia kahviloita,moskeijoita ja vesipiippuja jne. Malesiassa on kuitenkin uskonnonvapaus ja maa on kulttuurinen sekamelska. Suurimmat ihmisryhmat ovat malaijit, intialaiset ja kiinalaiset ja kaikki vaikuttavat elavan sulassa sovussa. Suuri osa Kuala Lumpurin viehatysvoimasta piilee varmaankin juuri siina etta siina yhtyy niin monta erilaista kulttuuria. Yllatyimme myos positiivisesti malesialaisten ystavallisyydesta. Ihmiset ovat vilpittomia ja hyvin avuliaita eika maassa vallitse samanlaista rahastuskultturia kuin esimerkiksi Thaimaassa. Kadulla jos naytat eksyneelta ihmiset tulevat kysymaan tarvitsetko apua eivatka odota sinulta mitaan takaisin. Thaimaan jalkeen tama tuntui hyvin mukavalta.Takaisin tutkimusretkeen. Kavimme pyorahtamassa Chinatownissa missa oli koju toisensa jalkeen taynna feikkikamaa ja into myyda sita kamaa oli huipussaan. Chinatownissa maistoimme sitten vihdoinkin durian-hedelmaa josta olimme kuulleet reissumme varella. Durian on piikikas hedelma joka haisee tosi pahalle. Monessa hotellissa on esimerkiksi kieltokyltteja ja lappuja etta hedelmaa ei saa tuoda hotelliin. Olimme kuulleet etta vaikkakin haju on tosi akloa niin hedelmaliha on herkullista. Emme olleet samaa mielta. Suurin osa durianista paatyi roskikseen. Maku oli hyvin epamaarainen ja koostumus limainen ja se oli vain outoa. Ehka meilla kavi huono tsaka ja saimme mukaamme huonon yksilon mutta taisi silti olla eka ja vika kerta kun ostimme kyseisen hedelman ainakin talla reissulla. Hostellimme lahella oli monta tavarataloa missa piipahdimme ja niihin verrattuna Stockmann ei ole mitaan. Ne ovat niin suuria etta siella eksyy heti ja yhden tavaratalon lapikayminen kestaisi varmaan viikon. Illan vietimme sitten ihastuttavien Fannyn ja Tiitun kanssa jotka ovat Kuala Lumpurissa opiskelun merkeissa ja illasta tuli hyvin mukava. Seuraava paiva meni kaupunkia hikisena kierrellen ja hyvin ilmastoiduista ostareista valilla nauttien.

18.1.2010 Minibussi, Thaimaa. Butterworth & Kuala Lumpur, Malesia

Neljalta aamulla saavuimme Surat Thaniin jossa ahtauduimme minibussiin joka vei meidat Thaimaan ja Malesian rajalle. Rajalla siirryimme toiseen minibussiin joka vei meidat kaupunkiin nimelta Butterworth. Butterworthissa taas ostimme bussiasemalta liput Kuala Lumpuriin ja matka jatkui taas. 25 tunnin reissaamisen jalkeen saavuimme sitten vihdoinkin Kuala Lumpuriin ja loysimme itsemme hostellihuoneesta jonka varimaailmassa esiintyi kaikki kakan eri varisavyt.

14.1-17.1.2010 Koh Tao, Thaimaa

Lotan ja Willen lahdettya paatimme viela jaada loppuviikoksi Taolle. Emme oikeastaan tehneet mitaan erikoista vaan luimme kirjoja ja nautimme rauhasta Bottle Housessa. Rauha sai kyllakin pienen saron yhtena yona kun ylakerran heppu tuli baarista kotiin jatkoille ja alkoi riehumaan pihalla. Mahtoipa olla kanni koska emme sitten enaan nahneet koko tyyppia ennen kuin lahdimme pois. Linda kavi myos naapurissa leikkauttamassa hiuksensa irlantilaisen Tony & Guys kampaamossa tyoskennelleen Jennin luona ja lopputulos oli mita mainioin ja maksoi 6 euroa. Sunnuntai-iltana sanoimme hyvastit Bottle Houselle ja lahdimme yolautalla kohti mannerta.

11.1.-13.1.2010 Koh Tao, Thaimaa

Maanantaina vietimme joitakin tunteja rannalla kunnes otimme venetaksin viereiselle pikku-saarelle nimelta Nangyan Island. Saari on tunnettu varikkaasta merimaailmasta ja on suosittu sukellus ja snorklauskohde. Erikoista saaressa on se etta se koostu kahdesta saaresta joita yhdistaa hiekkakaistale. Vietimme saarella pari tuntia uiden ja kaloja katsellen. Illalla kavimme syomassa rannalla olevassa ravintolassa ja elamysta lisasi laheisessa poydassa oleva mies jolla oli ilmavaivoja ja joka yhtakkia ryntasi poydasta merelle pain piereskellen. Seuraavana paivana oli sitten Lotan ja Willen viimeinen paiva seurassamme joten chillailimme ensin Bottle Housessa jonka jalkeen menimme taas etkoille heidan hotelliin juomaan pahaa valkoviinia jaiden kera. Laksiaisillallisen soimme meksikolaisessa ravintolassa jonka jalkeen menimme viela kerran katsomaan ladyboy-ystaviemme showta. Keskiviikkona vietimme sitten viimeiset tunnit ennen Lotan ja Willen lahtoa rannalla viimeiset uunot ja ristiseiskat pelaten kunnes haikeina hyvastelimme mita mainioimmat matkaseuralaisemme kahden viikon ajalta. Loppupaivan chillailimme Bottle Housessa ja Linda kavi aromaterapistin kasittelyssa hoitamssa kolmen viikon takaisen thai-hieronnan jaljilta jaanneet niskavaivat ja sai mukaansa kaikenlaisia rohtoja ja nikamat takaisin oikeille paikoilleen.

9.1.-10.1.2010 Koh Tao, Thaimaa

Aamuseitsemalta saavuimme sitten Taolle ja otimme taksin Sairee-rannalle. Lotta ja Wille dumpattiin hotellinsa eteen mutta me jaimme pois 7-elevenin edessa koska kuski ei ollut ikina kuullut meidan hotellista. Menimme syomaan aamiaista ja yritimme samalla tiedustella paikallisilta missa hotelli oikein on. Huolestuimme hieman kun kukaan ei tiennyt Hostelworldista buukkattua hotellia ja sanoivat etta ei, ei sellainen hotelli loytyy Koh Phanganilta. Pari tuntia kiertelimme sitten kylaa rinkat selassa kunnes netista loysimme puhelinnumeron ja saimme vihdoinkin ohjeet perille. Punaisina ja hikisina saavuimme sitten Dancin Elephant Bottle houseen joka on ihan uusi guesthouse Taolla. Se sijaitsee vahan kylan ulkopuolella rauhallisella paikalla luonnon helmassa. Erikoista paikassa on se etta se on rakennettu pulloista ja nayttaa ihan satu-talolta. Huoneemme oli tosi hauska, varikas ja valoisa pullojen lapi tunkevasta valosta johtuen. Huoneessa oli myos erikoisia yksityiskohtia kuten puusta ja koysista tehtyja hyllyja ja kivilattia johon oli upotettu simpukoita ja pikkukivia. Paikkaa pyorittaa aromaterapisti/shamani ja hanen ruohoa possytteleva poika joka on rakentanut talon vaikkakin talla hetkella han on sairauslomalla ja hanen kasivarttaan koristaa kullanvarinen kipsi. Muutenkin paikassa vallitsi rento meininki joten tykastyimme siihen heti. Kun olimme asettuneet taloksi lahdimme rannalle tapaamaan Lotan ja Willen ja vietimme joitakin tunteja rannalla. Illalla kavimme sitten syomassa viimekertaisessa vakiopaikassa jonka jalkeen siirryimme rantabaarin nauttimaan auringonlaskusta ja sitten kaupan kautta Lotan ja Willen hotellille etkoille. Ilta jatkui sitten railakkaissa tunnelmissa paikallista Cabaret-showta katsellen. Seuraavana paivana podimme jonkun verran dagen efteria ja kavimme taas vakiopaikassa syomassa ja illalla Lotta ja Wille tulivat viettamaan leffailtaa Bottle Houseen.

7.1.-8.1.2010 Phuket Town, Thaimaa

Aamulla meidat tervehti kaatosade joten paiva vietettiin suurimmaksi osaksi hotellilla levaten. Illalla uskaltauduimme kuitenkin sen verran ulos etta kavimme syomassa intialaista ruokaa jonka hinta-laatu suhde ei ollut ihan kohillaan. Phuket town oli ulkomuodoltaan vahan ransistynyt kaupunki jossa ei ollut kovin paljon turisteja mika oli mukavaa. Seuraavana paivana kiertelimme jonkun aikaa paikallisia marketteja kunnes suuntasimme bussiasemalle ja otimme bussin Surat Thaniin josta jatkoimme matkaa yolautalla Koh Taolle. Yolautalla nukuttiin kaikki natisti rivissa ja koko hommassa oli leirikoulu-fiilista mika oli hauskaa.

6.1.2010 Koh Phi Phi & Phuket Town, Thaimaa

Aamulla pick-up haki meidat hotellista ja vei meidat satamaan mista otimme veneen Phi Phi saarelle. Olimme jo Lantalla yrittaneet loytaa sielta majoitusta mutta kaikkialta saimme kuulla etta paikka oli ihan tukossa. Ajattelimme silti kayda yrittamassa paikan paalla loytaa jotain. Se suunnitelma tyssasi sitten heti kun astuimme veneesta pois ja meille kerrottiin etta kaikki paikat ovat taynna mutta jos haluaisimme voisimme nukkua joko rannalla tai sairaalassa. Paatimme sitten etta ostamme liput viimeiselle lautalle Phukettiin ja vietamme paivan Phi-Philla. Kamppeet laitoimme sailoon ja lahdimme tutkimaan saarta. Phi Phi on tosi kaunis paikka mutta tosi pieni ja kallis. Olimme jonkun aikaa rannalla eika siella nyt niin paljon porukkaa ollut. Paatimme vuokrata kanootit ja meloa laheiselle Monkey beachille. Monkey beachilla naimme yhden apinan mutta sita enemman turisteja ja kun tulimme takaisin rannalle mista vuokrasimme kanootit ihmismaara oli kasvanut rajahdysmaisesti. Emme sitten enaan viihtyneet sardiinipurkissa sen kauemmin ja olimme tyytyvaisia etta olimme ostaneet liput Phukettiin. Venematka Phukettiin sujui sitten mukavasti korttia pelaten. Satamasta otimme taksin hotelliin ja auto oli kuin suoraan Pimp my ride ohjelmasta ja kuskimme oli hyvin erikoinen tyyppi. Yhtakkia han alkoi huutaa edessa istuvan Willen korvaan Happy New Year.

4.1.-5.1.2010 Koh Lanta, Thaimaa

Kaksi seuraavaa paivaa vietimme hyvin pitkalti rannalla. Vuokrasimme myos tuk-tukin omaan kayttoon ja Samuli sai olla kuskina. Emme montaa sataa metria ehtineet menna kunnes alkoi sataa kaatamalla. Sitten piti vain menna lahimpaan baarin odottamaan etta sade loppuisi. Sateen loputtua jatkoimme matkaa mutta se ei sujunut oikein hyvin koska vekotin oli taysi romu ja etupyora heilui uhkaavasti. Jarkevina ja turvallisuudestamme tarkkoina kaannyimme takaisin ja pidimme koko matkan peukkuja etta romukasa jaksaisi perille asti. Koh Lanta oli hyvin mukavan oloinen ja rauhallinen paikka joten siella olisi voinnut olla kauemminkin.

3.1.2010 Koh Lanta, Thaimaa

Yllattavan hyvin nukutun yon jalkeen vaihdoimme aamunkoitteessa jossain huitsin nevadassa bussia ja jatkoimme silla matkaa noin pari tuntia kunnes pysahdyimme taukopaikalle nauttimaan aamiaista. Aamiaisen jalkeen matka jatkui minibussilla joka oli taynna suomalaisia ja silla menimme sitten Krabin kautta ja kahdella autolautalla Koh Lantalle. Kerroimme kuskille resortimme nimen ja han kurvasi nopeasti yhden resortin pihalle mika osoittautui vaaraksi paikaksi. Saatuaan uudet ohjeet kuski ajoi jonkun matkaa etenpaain ja jatti meidat sitten toisen resortin pihalle ja vakuutti paikan olevan oikea. Resortissa ei ollut pomoa paikalla joten meita pyydettin odottamaan. Hetken paasta pihalle kurvasi tutun nakoinen minibussi ja kuski hyppasi ulos, heilutteli kasiaan ja huusi etta tamakin oli vaara paikka. Joten taas pakattiin kamppeet autoon ja jatkettiin matkaa. Kolmas paikka oli sitten kylla oikea paikka mutta matkatoimiston kammailtya meidan huonevaraukset ei oltu varmistettu joten meidan huoneet oli annettu pois. Onneksi siella oli vapaita bungaloweja vaikkakin ne olivat vahan kalliimpia. Resortti oli hyvin mukava paikka ja tuntui silta kun asuisi keskella viidakkoa. Rannalle oli matkaa noin kaksi minuuttia joten vietimme sitten loppupaivan rannalla uiden ja chillaten. Ranta jolla me olimme on nimeltaan Long Beach ja se oli kylla aika pitka, hiekka oli valkoista ja vesi kirkasta. Koh Lanta taitaa olla skandinaavien suosima paikka koska tahan mennessa reissua emme olleet kuulleet niin paljon suomea ja ruotsia kuin Lantalla. Illalla viinihammasta alkoi kolottaa ja kysyimme resortin ravintolasta etta onko heilla viinia. Hauskanoloinen mies vastasi etta kylla hanella jotain viinia on mutta se on kylla niin pahaa etta han suosittelee etta haemme pullon minimartista ja juomme sen ruuan kanssa. Ruokailun jalkeen siirryimme viela rannalle nauttimaan tahtitaivaasta ja viina-amparista.

26.12.2009- 2.1.2010 Bangkok Thaimaa

Toisen viikon Bangkokissa vietimme kiertelemalla kaupunkia ja tutustumalla eri kaupunginosiin syvemmin. Kavimme mm. Chatuchakin viikonloppumarkkinoilla ja siella oli niin uskomattoman paljon tavaraa etta luovutimme 1,5 tunnin kiertamisen jalkeen ja silloin olimme ehka nahneet siita noin kuudesosan. Kavimme myos leffassa ja leffasalin tuolit olivat vahan liiankin mukavia. Leffateatterissa ennen leffan alkamista kunnioitetaan kuningasta seisomalla ylos ja laulamalla kansallislaulua samalla kun kankaalla pyorii pieni propagandapatka. Yhtena paivana tormasimme kadulla suomalaisiin Elinaan ja Markoon jotka olimme tavanneet Vientianessa ja kavimme heidan kanssa syomassa illalla ja sitten seuraavana paivana uudestaan leffassa katsomassa Avataria 3D:na ja meilla oli hyvin mukavaa. Uudenvuodenaatton aamulla paikalle ilmestyi kauan odotetut Lotta ja Wille ja taas saatiin karkkia ja juorulehtia. Uutta vuotta juhlittiin hyvalla ruualla ja viela paremmilla juomilla paikallisten avustaessa kovalla kiljumisella ja villeilla tanssiesityksilla.