Tuesday, 26 January 2010

24.1.-25.1.2010 Cameron Highlands, Malesia












Edellisena paivana olimme varanneet liput iltapaivaretkelle jossa kierretaan seutua ja kaydaan katsomassa paikallisia nahtavyyksia. Kun paku kurvasi hotellin pihalle huomasimme etta olimme ainoat retkeilijat sina paivana. Ensimmainen pysahdys oli mansikkafarmilla jossa maistoimme mm. kuivattuja mansikoita, mansikkapirteloa ja mansikkajatskia. Kaikki mainitut olivat erittain herkullisia. Sielta jatkoimme matkaa perhosfarmille missa oli perhosten lisaksi muitakin otokoita ja mateilijoita. Saimme mm. paijata isoja koppakuoriaisia ja pitaa kadessa sopoa sisiliskoa ja ei niin sopoa skorpionia. Taman jalkeen lahdimme katsomaan 600 hehtaarin suuruista tee-plantaasia ja se oli aika mahtava naky. Puskia oli ihan alyton maara siisteissa riveissa ja kaukaa katsottuna maasto muistutti vihreaa plyyssi-mattoa. Skottilaisen 1920-luvulla perustama plantaasi valmistaa BOH-nimista teeta ja on Malesian suurin ja vanhin teen-valmistaja. Juuri tassa tehtaassa valmistetaan mustaa teeta mita maistoimmekin ja se oli ihan hyvaa. Pysahdyimme viela paikallisella torilla syodaksemme maissia, hunajafarmilla, ruusutarhaalla ja buddhalaistemppelilla mutta kaatosaateen takia emme niita paljon kierrelleet. Illan vietimme sitten rauhalisesti hotelilla. Seuraavana aamuna ulkona oli kirkaansininen taivas ja aurinko paistoi kuin viimeista paivaa. Nyt oli suuren haasteen aika, viidakkopolku joka veisi meidat vuorenhuipulle 2031 metrin korkeudelle. Kavelimme ensin viereiseen Brinchangin pikkukylaan mista polku alkoi ja matkalla naimme kaarmeen. Tama polku oli paljon kivempi kuin se mita olimme kavelleet toissapaivana. Valilla nousu oli hyvin jyrkkaa ja piti kiiveta ihan toden teolla. Metsakin oli paljon vehreampi ja muistutti valilla vanhaa satumetsaa. Huipulle saavuimme noin kahden tunnin kiipeamisen jalkeen ja huilasimme hetken. Sen jalkeen suunnistimme takaisin Brinchangiin joka oli 11 km paassa asfalttitieta pitkin ja naimme toisen kaarmeen. Kun vihdoinkin saavuimme Brinchangiin jalat olivat niin lopussa etta hemmottelimme itsemme taksikyydilla vanhalla Datsunilla takaisin Tanah Rataniin. Yhteensa kavelimme noin 5-6 tuntia raikkaasta ilmasta nauttien.

4 comments:

  1. Jippijaijee, Lintsukka kaksseiska vee!

    Mainiot on mestat - noin äimäihmeellisissä oloissa päivästä tulee varmaan ikumuistoisa.

    Hersyvää hurlumhei-iltaa

    t
    kuuratulkut

    PS

    Mahetsut kuvat. Erityiskiitos liskoista. Mitä kudelmaa vasten ne kiipeilee - teidän huoneen verhoja, vai?

    ReplyDelete
  2. jeee!

    ne menee sellasta jotain hyttysverkkoo pitkin jossain tarhassa...huoneessa esiintyy pienempinä versioina ja yleensä yks tai kaks kerrallaan.

    ReplyDelete
  3. Mitähä tähä heittäs...

    No, no, no, no, no, norkoilkaa, ja karkottakaa se mitä te lähitte alunperin ajaa takaa! Noita näkymii ei voi komppaa sanallakaa mut parilla lauseella mä siunaan ja toivotan samanlaatuista loppumatkaa!

    Ps. Jos löydätte sieltä hyvän maatilkun ja tarviitte raxa-apuu, niin se on se perus 1-800-2-Räikköne, tuun viivana.

    ReplyDelete