Avattuamme verhot jäimme odottamaan milloin John Wayne ratsastaisi ikkunamme ohi pyssyt paukkuen. Maisemat olivat yön aikana muuttuneet täysin ja näky oli mahtava. Kun meillä oli niin säälittävä aamupalavarasto päätimme käyttää hyväkseen Paschan vieraanvaraisuutta ja söimme hänen ruokansa. Saavuimme puolenpäivän aikaan Venäjän rajalle ja saimme kuulla että juna seisoo siellä noin viisi-kuusi tuntia. Tosi hauskaa kun ei ollut tajunnut käydä wessassa ennen asemaa, nyt wessat olisivat lukittuina kunnes jatkaisimme matkaa. Huvittavan,piiiiiiiitkän ja hyvin tarkan passintarkastuksen jälkeen pääsimme jatkamaan matkaa, mutta ainakin yksi venäläisraukka lähetettin takaisin Irkutskiin. Vihdoinkin luulimme pääsevämme wessaan, mutta ei, wessat pysyivät lukittuina Mongolian raja-asemalle asti. Raja-asemalla meitä odotti uusi yllätys, juna seisoisi asemalla 2,5 tuntia. Päivällisaikaan päätimme olla syömättä lisää Paschan ruokia, tomaatti-sipuli-kurkku salatti upotettuna majoneesiin ei enään innostanut sen jälkeen kun se oli seissyt auingossa puoli päivää. Pascha kuitenkin söi tyytyväisenä eikä hän tuntunut loukkaantuvan siitä että emme enään halunneet syödä hänen ruokiaan koska hän antoi meille suklaa-levyn ja Katjan numeron jos meille tulisi ongelmia Ulan Batorissa. Yhdeksältä illalla jatkoimme sitten vihdoinkin matkaa.
kunnon kiva-pascha!
ReplyDelete