Saavuimme aamun valjetessa viela nukkuvaan Mongolian paakaupunkiin. Ystavamme Pasha jatti meidat kylmasti hyvastelematta. Juna-asemalla meita odotti mustaan pukuun ja kiiltonahkakenkiin sonnustautunut mies joka kyyditsi meidat hostelliin jossa meita odotti oma huone. Olimme viettaneet viimeiset 10 paivaa jaetuissa dormi huoneissa tai junan hyteissa joten annos mielenrauhaa tuli tarpeeseen. Hostellista ulostautuessamme meita kohtasi tunkkainen ja kolea ilma tuhansine tuoksuineen ja viela useempine taskuvarkaineen. Kaikista kauhutarinoista huolimatta selvisimme silti ilman valikohtauksia johtuen kenties miespuolisen matkustajan huomattavan leveista hartioista ja naispuolisen sulavista liikkeista jotka varmasti toivat paikallisilla mieleen taalla niin kunnioitetut painijat. Suuret kontrastit oli asia joka mongoliasta eniten jai mieleen. Kaveltyamme kaupungilla jonkun aikaa huomasimme etta vatsamme alkoivat vaatia ravintoa. Suunnitelmana oli tutustua paikalliseen keittioon mutta loysimmekin itsemme intialaisesta ravintolasta jossa oli aivan mahtavaa ruokaa. Vatsat taynna lahdimme taas vaeltamaan kaupungin halki ja uskaltauduimme myos laitakaupunginJurtta ja hokkeli-alueelle. Keskella tata likaista ja rosoisen nakosta aluetta loysimme loisteliaan Buddha-temppelin ja ihan liian paljon puluja. Nythan sitten harmitti etta kamera oli jatetty hostelliin turvallisuus syista. Juotuamme pullovetta joka maistui terakselle suuntasimme kohti hostellia jotta vielakin taydet vatsamme saisivat vahan lepoa. Illan hamartyessa paatimme olla rohkeita ja lahdimme takaisin hokkeli-kylaan kamera mukana jotta edes saisimme vahan kuvia tasta kontrastien kaupungista. Jannittyneina hiippailimme seinia pitkin, naimme maassa leuka-luun joka toivottavasti oli koiran ja lopulta paasimme turvallisesti temppelille. Otettuamme kuvia lahdimme takaisinpain ja tormasimme kahteen pieneen neitiin jotka olivat laittautuneet viimeisenpaalle. Pyytamatta he aloivat poseerata meille ja huusivat "mistel, mistel" kunnes heista otettin kuva. Tasta huvittuneina jatkoimme matkaa hostellille ja painuimme pehkuihin.
Kiehtovia näkymiä ja jänskiä naamoja, taas kerran! Vaikea valita lempparia, mutta toi pikkulikkakuva humahtaa suoraan sydämeen. Iso kiitos kun näin hulppeasti roudaatte myös meitä kotikontujen otuksia messissä. Stoorille odotellaan jatkopläjäyksiä antennit sojossa - tästähän pätkähti syksyn hitti! Myötäistä menoa ja yllättäviä käänteitä t ärppä
ReplyDeleteVinks-vinks,
ReplyDeletesaisitteks johonkin nurkkaan infoa siitä, että kuvia voi suurentaa klikkaamalla? Niissä tosiaan riittää silmiteltävää...
On kuvia, on. Joka ottaa niitä siellä, ottaa ne ihan kyllä kuviks asti. Että kiva nähä.
ReplyDeleteJOOO, törkkeen magee kuva toi mis o noi pikkulikat!!! :D
ReplyDelete