Peking, Savuinen, sumuinen kaupunki. Ihmiset eivat tunne edes naapuriaan. Kaikilla on kiire, harva taalla hymyilee. Nakymattomat langat nykivat ja repivat satkynukkeja, jotka poukkoilevat kuin saaliskalat sumpussa. Kaikilla on kiire ei minnekkaan. Aluksi tama Belgian valtion kokoinen kaupunki tuntui olevan taynna huutavia ja stressaantuneita kiinalaisia joiden elaman ainoat ilot olivat piereskely, rakiminen ja toniminen savusumun peittamilla kaduilla. Loppujen lopuksi totesimme kuitenkin kuoren alla piilevan kohteliaita ja tasapainoisia ihmisia.
Katukuvassa pisti silmaan mainoslakanoissa hymyilevat vaaleat lansimaalaiset ihmiset vaikka kyseessa olisi ollut jopa kiinalainen tuote. Naiset suojautuivat sateenvarjoilla aina auringon paistaessa ja tarjolla oli erilaisia ihon vaalennus voiteita. Tietty kiinassa koyhat on ruskeita ja vaalea iho on vaurauden merkki mutta silti selvaa lansimaalaisten ihannointia oli ilmassa. Tama tuntui oudolta koska kaikista tiedotusvalineista joita ymmarsimme tunki ylistysta ja hehkutusta kiinasta ja kiinaisuudesta. Nuorisolle suunnattu musiikkivideo hakkasi kertosakeen avuilla teineille kalloon etta kaikkien maailman muiden ihmisten tulee opetella kiinaa koska se on puhtain ja kaunein jne...eli perus natsi fiiliksia.
14.9
Nautittuamme aamiaisen amerikkalais-pariskunnan kanssa joka oli viettanyt seitseman pitkaa suihkutonta paivaa junassa saavuimme Pekingiin. Paatimme kavella hostellille mutta sen loytaminen oli hieman vaikeampaa kuin luulimme. Olimme harhailleet tovin paistavassa helteessa kun tapasimme kaksi belgialaista jotka etsivat samaa hostellia. Yhteisvoimin paasimme vihdoinkin perille. Poika hostellin respassa puhui englantia joka kuulosti kiinalta joten nyokkailimme vaan kohteliaasti. Huoneemme oli ikkunaton loukku jossa oli yksi iso sanky ja ilmastointi mutta muuten hostelli vaikutti mukavalta baarineen. Lahdimme ulos haistelemaan ilmaa ja tutkimaan hostellin ymparistoa. Loysimme itsemme pienelta sivukadulta missa avautui markkina-alue kojuineen. Tutkiskelimme hetken grillattuja torakoita, merihevosia, meritahtia ja muuta herkkuja mutta paatimme etta viela ei ehka ollut aika tutustua niihin sen lahemmin. Kraasa-kojuista kuului ikuinen "Mistel, Lady look at this,you buy, yes!" joten paatimme paeta paikalta. Hetken viela kierreltyamme palasimme hostellille syomaan ja nukkumaan.
No comments:
Post a Comment